Kesästä 1968 aina vuoteen 1972 pelasi Suomen korkeimmilla sarjatasoilla ruotsalainen pelaaja, josta kukaan ei tiennyt mitään.
Tässä on tarina Jan-Erik Lundbergista - keskikenttäpelaajasta, joka yritti läpimurtoa Elfsborgissa, IFK Göteborgissa ja Österissä - mutta onnistui nousemaan parrasvaloihin vasta päätettyään panostaa siviiliuraansa.
Ilves-Kissojen historian isoin ottelu oli ollut käynnissä vain muutaman minuutin, kun puolustaja Aaro Rinne ohjasi pallon omaan maaliin. “Sellainen ilta”, huokasivat katsojat Ratinan katsomossa.
Monet heistä muistivat kun Ilves-Kissat voitti Suomen mestaruuden vuonna 1950, mutta tämä keskiviikkoilta - 16.9.1970 - olisi uusi virstanpylvästä seuran historiassa. Messukaupunkien cupin suhtauduttiin suurella kunnioituksella ja jos Ilves-Kissat kukistaisi itävaltalaisen Sturm Grazin, tulisi seuraavalla kierroksella vastaan englantilainen jättiläinen Arsenal.
Kotijoukkueen keskikentällä pelasi hieman länkisäärinen mutta teknisesti taitava pelaaja, jonka tunnisti helposti sukista, jotka olivat rullattuna alas nilkkoihin.
.jpg) |
| Markku Wacklin (edessä) ja Janne Lundberg |
Monet yleisössä tiesivät hänen nimensä, mutta luulivat hänen olevan kotoisin Vaasasta tai Turusta - hän puhui vähän suomea, mutta hieman oudolla aksentilla.
- Se oli ehkä isoin otteluni koko urani aikana, muistelee 80-vuotias Jan-Erik Lundberg kotonaan Träslövslägen huvilassa, hieman Varbergin ulkopuolella. Mutta hänen juurensa ovat Fritslassa, 20 kilometriä Boråsista etelään.
Tuskin edes Ilves-Kissojen innokkaimmat kannattaja tiesivät, että Suomen ylimmillä sarjatasoilla esiintyy pelaaja länsinaapurista. Ja Ruotsissa vain Lundbergin lähimmät ihmiset tiesivät hänen kansainvälisestä jalkapallourasta.
Pohjanmeren aallot vierivät kohti kalastajakylää, joka on viime vuosina muuttunut surffaajien paratiisiksi. Täällä Varbergin lähellä Janne - "kukaan ei kutsu minua Jan-Erikiksi" - kertoo kuinka kaikki alkoi.
– Yksi ensimmäisistä muistoistani on, kun täytin vuoden ja sain Yngve Broddilta lahjaksi jalkapallon. Hän pelasi yhdessä isäni kanssa Fritslan edustusjoukkueessa pari vuotta ennen kuin siirtyi Örebron kautta ammattilaiseksi Ranskaan.
- Harjoittelin ja leikin pallolla koko ajan ja koulun alkaessa pääsin myös Fritsla IF:n poikien joukkueeseen.
Kesällä 1960 Fritslan lupaava 16-vuotias vietiin jalkapalloliiton eliittipoikien leirille, jolloin Ruotsin isot seurat huomasivat Lundbergin.
Seuraavan vuoden keväänä vasta 17-vuotiaan Lundbergin katsottiin olevan riittävn kypsä pelimies, kantamaan Fritslan oranssia paitaa V-divisioonan joukkueessa. Mutta jo kesän aikana oli tiedossa uudet tuulet ja siirtyminen Elfsborgiin.
- Juniorijoukkueessa valmentajana oli Viggo Stensson. Hän oli hyvä valmentaja, mutta olin luultavasti hieman kärsimätön ja melko pettynyt, etten koskaan saanut mahdollisuutta edustusjoukkueessa.
Samaan aikaan Yngve Brodd oli tullut kotiin Ranskasta IFK Göteborgiin pelaajavalmentajaksi.
- Luulen että isäni ja Yngve puhuivat keskenään siitä, että kokeilisin IFK:ta Elfsborgin sijaan. Mutta seurat olivat sopineet, etteivät hankkineet pelaajia toisiltaan, joten 1963 pelasin Fritslan kanssa, ollakseni valmis pelaamaan IFK Göteborgissa seuraavana vuonna.
- IFK:n harjoituskeskus Kamratgården oli upea paikka. Siellä tapasin mahtavia ihmisiä kuten Bengt "Fölet" Berndtssonin ja Bertil "Bebben" Johanssonin.
Kaikesta huolimatta pelaaminen Allsvenskanissa jäi haaveeksi. Kun kesällä 1965 pöydällä odotti houkutteleva työtarjous, ei tuolloin reilulla parikymppisellä Janne Lundbergilla ollut vaikeuksia tehdä päätöstä. Hän muuttaisi siviilityön perässä Växjöön.
- Eliittipoikien leirillä olin pelannut samassa joukkueessa Tommy Svenssonin kanssa, joten ennen muuttoa otin yhteyttä häneen. Samana syksynä pelasin Österin kakkosjoukkueessa.
– Hienoja ihmisiä molemmat, Tommy sekä hänen isänsä Stig.
Jo kolmatta kertaa Janne harjoitteli ruotsalaisen eliittiseuran mukana saamatta kuitenkaan mahdollisuutta edustusjoukkueessa. Kun jalkapallon kanssa ei mennyt niin kuin hän oli kuvitellut, hän antoi periksi; ehkä oli aika asettaa siviiliura etusijalle.
Janne opiskeli Göteborgissa vaatetusalan koulussa ja pelasi kaksi hienoa kautta kasvattiseurassaan Fritslassa. Kun kesällä 1968 Tampereella toiminut vaatetehdas Pukumestarit tarjosi hänelle esimiestason työpaikkaa, ei hyvin koulutettu 24-vuotias Janne Lundberg epäröinyt hetkeäkään ja tarttui tilaisuuteen.
- Joku tehtaalla otti yhteyttä Ilves-Kissoihin ja kysyi jos saisin mennä heidän kanssaan harjoittelemaan. Muutamaa viikkoa myöhemmin siirto Ilves-Kissoihin oli valmis ja heti samana syksynä voitimme Suomensarjan ylivoimaisesti.
 |
| Ilves-Kissat anoo Janne Lundbergille pelilupaa Palloliitolta kesällä 1968 |
Mikä oli seuran ja pelaajien taso?
- Todella kova. Harjoittelu oli paljon rankempaa kuin olin kotona kokenut ja tietysti tasoltaan paremmassa ympäristössä. Kun nousimme Mestaruussarjaan, meillä oli useita maajoukkueessa pelanneita pelaajia.
Ulkomaalaisvahvistukset olivat tuolloin erittäin harvinaisia. Ennen Janne Lundbergin pääsarjadebyyttiä keväällä 1969, vain kaksi saksalaista ja yksi skotlantilainen olivat pelanneet Mestaruussarjassa sen olemassaolon aikana.
Ilves-Kissat pelasi muutaman hienon kauden Lundbergin hääriessä keskikentän keskellä. Ja kaiken kruunasi syksyn 1970 UEFA Cupin edelläkävijän pelit; Messukaupunkien cupin ottelut.
Aaro Rinteen oman maalin jälkeen kesti vain minuutin, ennen kuin Janne Lundberg tasoitti ottelun Sturm Grazia vastaan (tehden ensimmäisenä ulkomaalaispelaajana maalin suomalaisseuralle europeleissä). Tämän jälkeen mikään ei pysäyttänyt Ilves-Kissoja ja he voittivat 4-2. Toiseen osaotteluun Lundberg ja hänen joukkuetoverinsa lensivät Itävaltaan kaksi viikkoa myöhemmin.
- Hävisimme 3-0. Saimme pallon kerran ylärimaan, mutta lähemmäksi emme päässeet.
- Ottelun jälkeen oli illallinen joukkueiden kesken jolloin Sturm Grazin edustajat keskustelivat kanssani mahdollisesta siirrosta. Kirjoittelimme toisillemme ottelun jälkeisinä viikkoina, mutta minulla oli samaan aikaan myös mielenkiintoinen työtarjous vaatealalta, joten kiitin mielenkiinnosta ja kieltäydyin tarjouksesta.
Kolmen pääsarjassa vietetyn vuoden jälkeen Ilves-Kissat putosi toiselle sarjatasolle. Janne Lundberg jäi Tampereelle ja joukkueeseen, mutta koti-ikävä alkoi kasvamaan. Kun keväällä 1973 Fritsla IF juoksi sarja-avaukseen, joukkueen riveissä oli kova vahvistus. Fritsla voitti sarjansa kahtena peräkkäisenä kautena, jonka jälkeen Janne päätti jalkapallon riittävän.
Viimeinen vihellys soi mielenkiintoiselle uralle ja monille jännittäville kohtaamisille jalkapallon elittitasolla. Ja Tampereella muistetaan edelleen ruotsalainen keskikenttäpelaaja - ei vain yhtenä joukkueen parhaista pelaajista, vaan myös hyvänä ystävänä, joka auttoi joukkuetovereitaan heidän omissa seikkailuissaan vieraalla maaperällä.
Maalivahti Harri Holli kiittää Janne Lundbergia kontakteista, jotka johtivat pelivuosiin IK Bragen kanssa. Markku Miettinen pelasi itse yhden kauden Fritsla IF:ssä vuonna 1970 ja maajoukkueessa pelannut Hannu Asikainen vahvisti Fritslaa peräti seitsemän kauden ajan vuosina 1976-83.
Eikö ole hieman outoa, että olit tutkan alla huolimatta useista vuosista Suomen pääsarjassa. Eikö ruotsalaiset toimittajat olleet koskaan yhteydessä?
- Ei, eikä myöskään maajoukkueluotsi George "Åby" Ericsson. Nykyään kun kaikki löytyy netistä, tarina olisi luultavasti aivan toisenlainen, sanoo 80-vuotias pelimies, joka asteli pois kentältä ja katosi...
Jan-Erik Lundberg (s. 1944)
1958-60 Satunnaisia otteluita Fritsla IF:n edustusjoukkueessa
1960 Valittiin eliittipoikien leirille Malmahedissa
1961 Vakiopelaaja Fritsla IF:n V-divisioonan joukkueessa. Siirtyi kesällä IF Elfsborgiin
1961-62 IF Elfsborg, juniori- ja kakkosjoukkue
1963 Fritsla IF IV-divisioonassa
1964 IFK Göteborg, kakkos- ja kolmosjoukkueet
1965 Östers IF:n kakkosjoukkue
1966-67 Fritsla IF IV-divisioonassa
1968 Ilves-Kissat, sarjavoitto Suomensarjassa
1969 Ilves-Kissat, 6.sija Mestaruussarjassa
1970 Ilves-Kissat, 10.sija Mestaruussarjassa. Ottelut Messukaupunkien cupissa
1971 Ilves-Kissat, putoaminen Mestaruussarjasta
1972 Ilves-Kissat, II-divisioona
1973 Fritsla IF, sarjavoitto IV-divisioonassa
1974 Fritsla IF, sarjavoitto V-divisioonassa
Teksti ja kuvat: Lars Hjertberg (artikkeli on alunperin julkaistu SFS Bolletinen-lehdessä, jota julkaisee Ruotsin jalkapallohistoriayhdistys ja teksti julkaistaan tässä kirjoittaja Lars Hjertbergin luvalla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti